kesa_-_copy.jpg img_9188.jpg piippo ruusuruoholla.jpg halikonjoki_0.jpg puiden takaa.jpg kosteikko.jpg rypsipelto.jpg IMG_8095_m.jpg broilerinlanta_pieni.jpg pelto.jpg img_9200_m.jpg rantaniitty.jpg img_0709.jpg Aneriojärvi.jpg tammihaka.jpg ketoneilikat.jpg riistapelto_0.jpg viljapelto.jpg kuurankukkia.jpg maisemapelto.jpg
 

Pussillinen uusia

     

    Tällä sivulla esitellään uusia tai muualta lainattuja maatalousympäristön hoitomenetelmiä ja -toimenpiteitä.  Uusia keinoja kokeillaan erittäin runsaasti Maa- ja metsätalousministeriön  sekä Ympäristöministeriön rahoittamassa TEHO-hankkeessa, niitä ei käydä tässä yhteydessä läpi.

    Uusia keinoja ja toimenpiteisiin ryhtymisen uusia ideoita aakkosjärjestyksessä:

    Kerääjäkasvit
    Kerääjäkasvit eivät ole uusi, mutta toistaiseksi varsin vähän käytetty menetelmä ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Menetelmästä muualla saatujen hyvien kokemusten perusteella siitä tulisi muodostua yksi keskeisimpiä ravinnekuormituksen vähentämiskeinoja kasvinviljelyssä.

    Kerääjäkasvit ovat ympäristötuen lisätoimenpiteisiin kuuluva ravinnekuormituksen vähentämiseen suunnattu toimenpide, josta voi olla hyötyä myös luonnon monimuotoisuudelle.

    Uudellamaalla on toiminnassa RAHA-hanke ( www.ymparisto.fi/uus/raha), jossa kerääjäkasveja ja viherlannoitusta käsitellään yksityiskohtaisesti. Kerääjäkasveista on saatu erittäin hyviä tuloksia joissakin muissa Itämeren maissa. Mm. Ruotsissa se on yksi merkittävimpiä ravinnekuormituksen vähentämiskeinoja. Menetelmän soveltuvuus laajempaan käyttöön Suomessa on työn alla mm. RAHA- ja TEHO-hankkeissa.
     

    Kävelyreitit suojavyöhykkeillä: virkistyskäyttö mukaan toimenpiteiden valintaan
    Peltoympäristössä voidaan hyödyntää ympäristötukia myös hyvin yksinkertaisesti uusien kävelyreittien muodossa: jos vesistön reunaan perustetaan n. 15-20 metriä leveä suojavyöhyke vaikkapa tieltä toiselle tielle, saadaan uusi kävelyreitti. Maaseudulla kävelyreitit voivat joskus olla vähissä, ja hyvät uudet lenkit ovat monesti tarpeen. Suojavyöhykkeellä on siis muitakin hyötyjä kuin vesiensuojelu! Viljelijän kannattaakin keskustella suojavyöhykkeen perustamisesta ja sen tuomista mahdollisuuksista koko perheen ja naapurien kanssa, koska yhdessä perustetut suojavyöhykkeet voivat tuoda runsaasti iloa koko kylälle.

    Suuret suojavyöhykekokonaisuudet voivat myös tuoda riistalle lisää elinympäristöjä, mistä johtuen metsästysmahdollisuudetkin kylällä voivat parantua merkittävästi, kun yhteisvoimin perustetaan uusia suojavyöhykkeitä ja rakennetaan kosteikkoja.

     

     

    Lisää monimuotoisia laitumia

    Luonnonlaidunten, luonnonhoitopeltojen, suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen laajoja yhdistelmälaitumia usean naapurin yhteistyöllä. tulisi suunnitella ja perustaa lisää. Lannoittamattomilla laitumilla voidaan samanaikaisesti vähentää ravinnekuormitusta ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi samalla voidaan suoristaa peltojen mutkikkaat reunat suoriksi ja helpommin viljeltäviksi. Vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että laiduneläinten määrä mitoitetaan rehun määrään. Nyrkkisääntö lannoittamattomilla laitumilla on 1 nauta / hehtaari (4 kuukauden laidunkaudella).

    Usean maanomistajan alueelle tehtävät laitumet tulee suunnitella kokonaisuutena. Jos maanomistajat jakavat keskenään aidan rakentamistyön ja eläinten valvonnan, ei saman ihmisen tarvitse kantaa vastuuta laitumesta koko kesän ajan. Laiduneläimiä kannattaa kysyä esim. suurilta hevostalleilta, joilla ei välttämättä ole riittävästi kesälaitumia.

    Laidunnuksen ei tarvitse kestää koko kesää, vaan eläimet voidaan ottaa laitumelle lyhyemmäksi ajaksi - jolloin niitä tarvitaan enemmän. Nyrkkisääntö on yksi eläinyksikkö (esim. nauta tai hevonen) per hehtaari neljäksi kuukaudeksi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun hevostalleilta voi kysellä kesähevosia vaikka vain heinäkuuksi - elleivät kuljetusmatkat kasva liian pitkiksi.

    Maanomistajat mukaan ympäristötalkoisiin

    Suomen pelloista yli 30 % on vuokrattua peltoa. Viljelystä itse luopuneet maaseudun asukkaat sekä kaupunkilaiset pellonomistajat, perikunnat ja organisaatiot vuokraavat peltojaan nykyisille viljelijöille. Monella tilalla peltoalan kasvattaminen on ollut elinehto toiminnan kannattavuudelle. Tosin niin peltojen myynti- kuin vuokrahinnatkin ovat pilvissä.

    Peltoa vuokrataan yleisesti siitä eniten tarjoavalle. Vuokrasopimukset ovat usein vain yhden tai kahden vuoden mittaisia, jolloin maanomistaja takaa saavansa pellosta korkeimman hinnan. Tämä tekee monien ympäristötoimenpiteiden huomioimisen vuokrapelloilla mahdottomaksi: esim. luomutuotantoon siirtyminen, suojavyöhykkeiden perustaminen ja muut erityisympäristötuet vaativat viiden vuoden sitoutumisen ja viiden vuoden kirjallisen vuokrasopimuksen. Monilla tiloilla ympäristöasiat voivatkin olla kunnossa omilla pelloilla, mutta vuokrapelloilla eivät. Myös maan kasvukunnon ylläpito tuntuu mielekkäämmältä silloin, jos tietää viljelevänsä kyseistä lohkoa vielä muutaman vuoden kuluttua. Esim. peltojen kalkitseminen ei ole ilmaista puuhaa.

    Uusi idea on, että myös maanomistajat tulee saada mukaan ympäristötalkoisiin. Mutta miten se tapahtuu? Tiedottamalla asiasta lisää eri paikoissa. Maanomistajien tulisi tehdä viiden vuoden vuokrasopimukset mahdollisiksi etenkin silloin kun lohkoilla halutaan tehdä ympäristötoimenpiteitä.

    Lyhyet vuokrasopimukset ovat yksi keskeinen ratkaistava ongelma, jotta luonnon monimuotoisuutta ja vesiensuojelua voitaisiin paremmin edistää. Valmisteilla oleva lakimuutos vuokrasopimusten pidentämisestä (jolloin jopa 20 vuoden vuokrasopimukset olisivat mahdollisia) ei paljon auta tilanteessa, jossa peltoa vuokrataan vain vuodeksi kerralla.

    Kunnat ja muut peltoa omistavat organisaatiot voisivat toimia edelläkävijöinä, ja suorastaan vaatia vuokrattaville lohkoilleen ympäristötoimenpiteitä - ja tehdä sen mukaisesti riittävän pitkät vuokrasopimukset.

     

    Naapuriyhteistyöhön kannustaminen

    Jos kaikki viljelijät kamppailevat yksinään jatkuvasti kasvavien ympäristövaatimusten keskellä, voivat resurssit ja into loppua kesken. Jos naapurit jakavat töitä ja vastuuta keskenään, kaikki voivat päästä helpommalla. Innostavan neuvonnan avulla voidaan naapuriyhteistyötä tehostaa.

    Esim. järjestämällä neuvontailtoja jonkun naapurin kotona voidaan keskustella yhdessä yhteisen maatalousalueen toimenpiteiden suunnittelusta. On tärkeää, että paikalle saadaan asiantuntija tai suunnittelija, joka voi kertoa lisätietoja mm. ympäristötuen mahdollisuuksista - ja vaatimuksista.

    Myös kaluston hankinnassa tai urakoitsijakulujen jakamisessa naapuriyhteistyöstä on sekä taloudellista että ajankäytöllistä säästöä viljelijälle.

     

    Nettilinkkejä

    Laidunpankki http://www.laidunpankki.fi/

    LSO:n lantapankki http://www.lso.fi/portal/suomi/lso_lantapankki/

    Myynti- ja ostokanava maataloustuotteille ja -palveluille FarmitTori

    Maatalousportaali (mm. MTT:n ProAgrian yhteistyöportaali) Agronet

     

    Niittyliha

    Niittyliha on lihantuotantomuoto, johon liittyy ympäristönhoito kiinteästi. Se perustuu luonnonlaidunten käyttöön karjan laidunalueena kesäaikaan. Niittyliha eli ruotsiksi naturbeteskött on monissa maissa jo suosittu ympäristöystävällinen lihavaihtoehto, Suomessa vielä vähemmän tunnettu. Niittylihan markkinointityö Suomessakin on alkamassa. Toistaiseksi sitä voi ostaa pääasiassa vain suoramyyntinä.

    Lue  lisää Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksen sivuilta

    Ruotsin WWF:n ruotsinkieliset niittylihasivut

    Rahoitusta ympäristöurakoitsijoille?

    Ympäristöyrittäjiä koulutetaan, ja monet työt eivät ilman ammattilaista ja erikoiskalustoa enää onnistukaan. Ammattimaisista aidan rakentajasta, pusikon raivaajasta, suojavyöhykkeen niittäjästä tai lietelannan levittäjästä voi löytyä kaivattavaa apua maatilan ympäristötoimenpiteiden valinnassa.  Valitettavasti monet ympäristötukien tasot ovat niin alhaiset, että ne eivät kata urakoitsijan tuntihintoja.

    Tässä ongelma ratkaistavaksi: voisiko yhteiskunta selkeämmin tukea yrittäjiä, jotka toimivat ympäristön hyväksi? Nyt tulisi pohtia, voisiko seuraavalla ympäristötukikaudella suoremmin tukea ympäristöyrittäjyyttä. Siten voitaisiin saada huomattavia helpotuksia toimenpiteiden toteuttamiseen, sillä kalliit urakointihinnat ovat usein pullonkaula toteuttamiselle.

    Ritiläportit karjalle

    Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on käytössä mm. useita laidunnukseen liittyviä apukeinoja, jotka vielä eivät ole kunnolla Suomeen rantautuneet. Mitä enemmän apukeinoja, sen helpommaksi karjan laitumilla pitäminen muodostuu. Ritiläportteja käytetään Suomessa hyvin vähän. Ritiläportti (engl. cattle grid) on portin paikalle asennettava metallinen (tai puinen) ritilä, jonka yli sorkkaeläimet eivät halua kulkea. Sopii paikoille, joissa on paljon liikennettä tai pelko portin auki unohtumisesta. Esimerkkinä englantilainen ritiläporttien valmistaja.

    Uusia ideoita tulossa lisää myöhemmin!