kesa_-_copy.jpg rantaniitty.jpg riistapelto_0.jpg pelto.jpg kosteikko.jpg rypsipelto.jpg kuurankukkia.jpg img_9188.jpg Aneriojärvi.jpg tammihaka.jpg img_0709.jpg ketoneilikat.jpg maisemapelto.jpg halikonjoki_0.jpg puiden takaa.jpg img_9200_m.jpg viljapelto.jpg piippo ruusuruoholla.jpg broilerinlanta_pieni.jpg IMG_8095_m.jpg
 

Ravinnekuormitus (in Swedish)

    Itämeren rehevöitymistä lisäävät sekä sisäinen että ulkoinen ravinnekuormitus. Ulkoisella kuormituksella tarkoitetaan valuma-alueelta ja ilman mukana meriveteen päätyvää kuormitusta. Koska sisäisen kuormituksen hallinta on hyvin vaikeaa, Itämeren maat ovat sopineet yhteisesti ulkoisen kuormituksen vähentämisestä. Sisäisen kuormituksen vähentäminen on huomattavasti monimutkaisempaa.
     
    Ulkoista kuormitusta aiheuttavat mm. luonnonhuuhtouma, maatalouden ravinnepäästöt, metsäojitus, teollisuus, jätevedet (puhdistamattomat jätevedet sekä jätevesipuhdistamojen lietteet), pois heitetty ruoka ja jätteet sekä muut kulutuskulttuurin sivutuotteet. Ks. kuormituksen lähteet v. 2008
     
    Järki-hankkeessa keskitytään maatalouden ravinnekuormitukseen, mutta samalla pohditaan sen suhdetta muihin ravinnekuormituksen lähteisiin.
     
    Rehevöityminen merkitsee paitsi näkyviä ja epämiellyttäviä sinileväkukintoja, myös luonnon monimuotoisuuden vähenemistä niin vesi- kuin rantaluonnossakin.
     
    Myös Suomen hallitus on sitoutunut maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseen Itämerihuippukokouksessa helmikuussa 2012 annetun sitoumuksen mukaan. Lue lisää...
     
    Lue lisää faktaa Itämerestä Ympäristöhallinnon nettisivuilta: 

     

    Tilanne

    Suomen maatalous on vain murto-osa Itämeren rehevöitymisen ongelmakenttää. Suomen matalat rannikkovedet ovat kuitenkin Suomesta tulevan ravinnekuormituksen johdosta rehevöityneitä. Emme siis saa sulkea silmiämme, vaan meidän tulee huolehtia omasta osuudestamme.

    Seuraavassa Itämeren rehevöityminen numeroina:

    Lue lisää...

    - Suomen osuus Itämeren valuma-alueesta on 17,5 %.

    - Koko Itämeren alueella maatalouden ja haja-asutusalueen  jätevesien osuus Itämereen päätyvästä typestä on noin 71 % ja fosforista noin 50 % .

    - Suomesta Itämereen päätyvät ravinnepäästöt ovat noin 5 % Itämeren typpipäästöistä ja noin 7 % Itämeren fosforipäästöistä.

    - Saaristomeren fosforista 74 % on peräisin maataloudesta.

    - Saaristomeren typestä 68 % on peräisin maataloudesta.

    - Perämeren fosforista 51 % on peräisin maataloudesta.

    - Perämeren typestä 52 % on peräisin maataloudesta.

    - Suomen fosforikuormituksesta 67 % ja typpikuormituksesta 53 % on peräisin maataloudestamme

    - 90 % maatalouden ravinnekuormituksesta päätyy vesistöihin kasvukauden ulkopuolella, ts. syksyllä, talvella ja keväällä

    - Noin puolet (karkea arvio) peltojen ravinnekuormituksesta tulee salaojien kautta, puolet pintavaluntana.

     -Vuonna 2009 sadon mukana poistui pelloista sama määrä fosforia kuin mitä vuonna 2009 lannoitteena peltoihin laitettiin.

    Useiden tutkijoiden mukaan urbaanilegendaksi muodostunut väite "80 % maatalouden ravinnekuormituksesta on peräisin 20 % peltopinta-alalta" EI pidä paikkansa.  Väitteen lukujen perustelut eivät ole tiedossa. On kuitenkin selvää, että kaltevilta ja tulvaherkiltä vesistöihin rajoittuvilta pelloilta tulee enemmän ravinnekuormitusta pintavaluntana kuin tasaisilta pelloilta. Peltojen ravinnekuormituksen ongelma ei kuitenkaan poistu sillä, että jyrkät pellot poistetaan viljelystä. Asia ei ole niin yksinkertainen. Tasamaalla ravinnekuormitus voi olla merkittävää tietyillä toimenpiteillä, ja taas rinteillä ravinnekuormitusta voidaan hillitä oikeilla toimenpiteillä.

    Numeroiden ongelma
    Maatalouden ja jätevesien sekä luonnonhuuhtouman aiheuttamaa kuormitusta voi olla joskus vaikeaa erottaa toisistaan. Arviot perustuvat laskelmiin, tilastoihin, mittauksiin ja mallinnuksiin. Tarkkaa faktaa antavat herkät vesistöihin asennettavat mittarit.

    On huomioitava, että pelkkiä prosenttilukuja tuijottamalla saadaan helposti vääristynyt kuva kuormittajista. Vaikka kaikki muu kuormitus saataisiin poistettua, ja jäljelle jäisi esim. vain vähän jätevesistä tulevaa kuormitusta, olisi sen osuus silloin 100 %. Prosenttilukuihin tulee suhtautua varauksella. Kaiken lisäksi prosenttiluvut vaihtelevat eri lähteissä, joten niitä ei pidä senkään vuoksi liian tarkkaan tuijottaa.

    Numeroiden ongelma on myös se, että ajantasaista tietoa voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta saada. Siksi lukujen tulisikin vain toimia suuntaa-antavina apuvälineinä matkalla kohti ravinnekuormituksen tehokasta vähentämistä.

    Baltic Sea Action Group ja Suomen ympäristökeskus ovat mukana Itämeren alueen Baltic Compass-hankkeessa, jossa numeroiden ongelmaan puututaan perinpohjaisesti. Myös maiden välisiä eroja pohditaan hankkeessa.

    Lue lisää indikaattoreista Luonnontila.fi-sivustolta: http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/itameri

    Lue lisää Itämeren tilasta:
    Ympäristöhallinnon ylläpitämä Itämeriportaali

    Suomen ympäristökeskuksen sivuilta löytyy monipuolista tietoa Itämeren rehevöitymisestä, klikkaa:
    http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=100&lan=fi
     


    Tavoitteet

    Suomi on sitoutunut vähentämään ulkoista kuormitusta 1200 tonnia typpeä ja 150 tonnia fosforia vuoteen 2021 mennessä. Sopimus perustuu Helsingin komission (HELCOM)  laatimaan Toimenpideohjelmaan, jonka kaikki Itämeren valuma-alueen maat allekirjoittivat marraskuussa 2007. Samanaikaisesti tosin pohditaan ratkaisuja myös sisäisen kuormituksen hallitsemiseksi.

    Lue lisää...

    Jo ennen HELCOM:n sopimusta asetettiin Valtioneuvoston vuonna 2006 annetussa periaatepäätöksessä Suomen tavoitteeksi maatalouden ravinnekuormituksen vähentäminen kolmanneksella vuosien 2001-2005 tasosta vuoteen 2015 mennessä. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen "Maatalouden ravinnepäästöjen vähentäminen" mukaan tavoitetta ei nykymenetelmillä tulla saavuttaman. 

    Tavoitteesiin pitää pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin, mikä ei välttämättä tarkoita sitä, että joka paikassa on tehtävä kaikkea -  voidaan myös valita kustannustehokkain vaihtoehto ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Itämeren ravinnekuormituksen vähentäminen  on nähtävä kaikkien kansalaisten yhteisenä tavoitteena ja kansalaisvelvollisuutena, asemasta ja ammatista riippumatta.

     

    Tehtävää

    Tehtävää riittää joka rintamalla. Muutoksen tapahtuminen vie  aikaa monestakin syystä. Soveltavaa tutkimusta ei vieläkään ole tarpeeksi, viljelijöiden on käytännössä usein mahdotontakin toimia välittömästi uusien määräysten mukaisesti ja tulokset itse vesistöissä näkyvät vasta viiveellä.

    Esimerkiksi maataloudessa ei aina ole käytettävissä koneita ja laitteita, joilla parhaaseen tulokseen päästäisiin nopeasti. Koska tutkimustulokset joskus ovat keskenään päinvastaisia, viljelijät eivät helposti ole heti rynnimässä uusien tutkimustulosten mukaisiin toimenpiteisiin, vaan viljelijät luonnollisesti haluavat varmistusta toimenpiteiden kannattavuudelle ja todelliselle teholle. Tarvitaan siis ennen kaikkea selkeyttä keskusteluun.

    Lue lisää...

    Ravinnekuormituksen vähentämisen tehostamisen tulisi lähteä liikkeelle tarvittavien toimenpiteiden arvioinnista suuren asiantuntijajoukon kesken. Ovatko nykyiset toimenpiteet varmasti tehokkaita? Tehdäänkö turhaa työtä? Ollaanko ehkä tehty jopa virheitä?

    On tärkeää saada selvyys toimenpiteisiin. Muista maista tulisi ottaa nopeasti oppia ja soveltaa opit Suomen olosuhteisiin - ja  samalla jatkaa Suomessa käytössä olevia tehokkaita toimia. Muutoksia voidaan tehdä ympäristötukiin. Tukien on palveltava tavoitetta, eivät ne tai olemassa olevien tukipykälien noudattaminen saa olla toimenpiteiden tarkoitus.

    Hyviä käytännön keinoja maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi:

    - maan rakenteen parantaminen ja viljelykierto
    - toimiva vesitalous (esim. säätösalaojitus)
    - talviaikainen kasvipeitteisyys
    - lannan levityksen tehostaminen
    - ravinteet tehokkaaseen hyötykäyttöön viljelyssä
    - kerääjäkasvien käyttö
    - eroosioherkkien peltojen uudet menetelmät ja käyttö
    - lannan käyttö lannoitteena (luopuminen mineraalilannoitteista)
    - kosteikot ja suojavyöhykkeet
    - ranta-alueilla ruovikoiden niitto

     

    Olisi tärkeää suunnitella toimenpiteitä ja tukijärjestelmää aidolla viljelijöiden, tutkijoiden ja päättäjien yhteistyöllä.

    Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan yhteisen maatalouspolitiikan vuonna 2014 alkavan ohjelmakauden suunnittelussa tulee pyrkiä luomaan viljelijöitä kannustavia ja samalla kustannustehokkaita toimenpiteitä.

    Järki-hankkeessa tehdään ehdotuksia uudelle ohjelmakaudelle. Suunnittelutyötä tehdään yhdessä viljelijöiden, neuvojien ja aluetason virkamiesten kanssa.